Tämä jakso on ollut erittäin antoisa koulussa. Kumpa Video- ja äänityöskentelyä olisi joka jaksossa. Se on tämän koulun suola ja juuri se olennainen, josta kirjoitin alempana. Videotyöskentelyn tunnit ovat varmasti lähinnä "film schoolia" mitä tällä koulutustasolla tässä maassa on olemassa. Huomaan olevani innoissani yksinkertaisistakin kuvaustehtävistä, vaikka olemme lähteneet liikkeelle todella perusasioista. Tekeminen ei vaadi suuria ponnisteluja, vaikka joskus työlästä onkin. Opettajan tyyli haastaa ajattelemaan ja toiminnassa on tilaa omalle luovuudelle.
Minusta elokuva on mainio kanava ilmaisuun. Omalla kohdalla näen lähinnä kaksi tietä elokuva-alalla: omien visioiden toteuttaminen (ohjaaja) ja kehollinen ilmaisu (näyttelijä). Toisaalta tiedän olevani hyvä hahmottelemaan kokonaisuuksia päässäni ja niiden toteenpaneminen elokuvaruudulle olisi varmasti haastavaa ja palkitsevaa. Toisaalta tiedän nauttivani esiintymisestä, joka tuli todettua viime keväänä Draamapajassa (huom: nautin siitä, en välttämättä ollut hyvä siinä ;) Toisaalta nautin myös taka-alalla olemisesta enkä tunne suurta tarvetta olla parrasvaloissa. Toisaalta taas en välitä yksityiskohtiin takertumisesta ja loputtoman tarkasta viilaamisesta (”Film is a highly precise art, best practiced by people with an eye for detail.” –Drew Campbell). Ja toisaalta...
... noh onneksi kanavia ja tapoja luovaan ilmaisuun on monia tällä alalla :)
Lopuksi jotain hyvin outoa.
Opiskelu Koulutuskeskus Salpauksen media-assistenttilinjalla Heinolassa 2011-2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti